perjantai 2. kesäkuuta 2017

Toukokuun tahdissa





Toukokuussa nainen ei aina muista omaa ikäänsä tai sitä mikä viikonpäivä on meneillään. Nimensä hän muistaa, ja sen että puhtaat kalsarit pitää vaihtaa joka päivä ja että tämän kodin pihassa asuvat kesäisin perhoset ja tuoksuu meri kun tuulet sattuvat suotuisiksi.


Vappuna sataa lunta ja naisen pinkki vappupallo liehuu lumipyryssä meren rannnalla.

Kesän tuntu suvaitsee saapua hitaasti, mutta päivät rientävät nopeasti. Toukokuussa kaikki nimittäin päättyy jotta kesä voi alkaa.




Kevätjuhlia, balettiesityksiä, luokkaretkiä, syntymäpäiviä.
Poika valitaan luokan hymyhenkilöksi. Äiti on yhtä hymyä.

Siinä sivussa litroittain räkää, vaippavuoria, tonneittain jauhelihaa ja maitoa joka on aina lopussa.

Perhe imee itseensä valtavan määrän särvintä ja aina joku tarvitsee jotakin.

Kun kaksi taistelee siitä kumpi lällätti ensin kolmas nuolee eteisessä keltaista kumisaapasta.

Nainen tarvitsee vara-aivot ja kuntoloman.

Päivisin nainen ei kuule omia ajatuksiaan ja pohtii keskiyön hiljaisuudessa 3-vuotiaan esiintymisasua ja sitä että elämä on lyhyt ja esikoisen kaverille on syntymäpäivälahja ostamatta eikä istutuslaatikoiden kevätkylvöä ole suoritettu lainkaan.


Opettajaa pitää muistaa muistaa. Ja päiväkodin tätejä.

Ja sen nainen tekee kyllä mielellään, perheellä on käynyt onni noiden Erittäin Tärkeiden Ihmisten suhteen.


Naisella on aina tahroja puserossa ja aina huono hiuspäivä, ja aika usein huono päivä muutenkin. Peilistä katsoo takaisin hirveä hietapiru.

Nainen varaa kampaajan. Ja varaa myös ajan ripsien pidennykseen. Hillittyyn sellaiseen, silti hiukan häpeillen ja käytyään pitkän,sisiäisen painin tuohon turhuuteen taipumisesta.

Tukassa on paljon raitoja, ja ripset ovat ihanat ja tekevät naisesta uuden, uljaan ihmisen. Liioittelematta.


Kalliit turhakkeet kestävät ihanina viikon ja varisevat sitten kuin syksyn lehdet naisen talvikalpeille poskille.

Naisen mielessään käymä monologi ei läpäise tämän blogin säädyllisen kielenkäytön seulaa.

Kuulemma usein ensimmäiset ripsipidennykset kestävät huonoiten. Kosmetologi lupaa tehdä kokonaan uudet ripsihuollon hinnalla.

Ehkä otan ehkä en, ajattelee nainen ja tuntee salaa jo olevansa hiukan ripsikoukussa.

Hirviö karistaa kolisevasta rangastaan talviunen rippeet ja nousee jälleen puutarhan nurkkaan. Eikä se särje naisen silmiä enää lainkaan yhtä paljon kuin saapuessaan edellisenä keväänä.



Lapset poukkoavat ylös, alas, sivuille. Riemukkaina. Hiki lentää, välillä taas tapellaan.

Nainenkin käy korkkaamassa oman trampoliinikautensa.Yleisön pyynnöstä.




Äitienpäivä on tänä vuonna uudenlainen, naisen äitiys on taas muuttunut ja saamassa uudenlaisia sävyjä sijaisäitiyden myötä.

Se on niin iso asia ettei se vielä mahdu naisen ymmärrettäväksi kokonaisena vaan vasta pieninä paloina.

Tässäkään ei siitä voi nyt kirjoittaa tämän enempää.




Lopulta luonto liikahtaa kesää kohti.

Kotipiha alkaa puskea elämää esiin. Rikkaruohot rehottavat yhden lämpimän päivän jälkeen ja ovat ajaa naisen hulluksi olemassaolollaan.

Etanoita löytyy pyykkikorista ja eteisen kenkähyllystä.

Nainen tuuppaa tyttären avustuksella persiljan ja ruohosipulin siemenet mullan alle, orvokkeja ruukkuihin.
Puutarhapuhteessa on hiukan enemmän suorittamisen makua kuin hyväksi olisi.

Pensasmansikka kypsyttää marjojaan kelin kalseaudesta huolimatta ennätysajassa. Nainen syö ensimmäiset maistiaiset salaa yksin ja nauttii suuresti. Mansikasta, ja siitä ettei kukaan pääse tällä kertaa vaatimaan osaansa.




Nainen luikahtaa aina tilaisuuden tullen metsähetkilleen. Toukokuun iltojen valo puissa on mahdollisesti kauneinta mailmassa, vesilinnut ovat palanneet tutulle järvelle. Ja metsän pimeässä nurkassa kasvaa upea metsätähti.

Kaikki se mitä pitäisi ja pitäisi unohtuu hetkeksi.





Paluumatka kevään viimeiseltä balettitunnilta kotiin muuttuu yllättäin opastetuksi kierrokseksi keijujen valtakuntaan. Nuori keiju ilmoittaa nimekseen Frankly. Nainen ottaa Franklysta valokuvia ja välillä käydään puskassa pissalla.

Frankly kertoo nuoremman siskonsa Leenan pudonneen kalliolta pää edellä keijujen päiväkodissa. Kovin pahasti ei käynyt vaikka Keiju- Leena huutaakin kuin hinaaja.

Nainen tuntee itsensä onnelliseksi.



Tässä maalaiskylässä on paljon hevosia vaikka yksi onkin poissa. Nainen on ollut hevoseton hevosnainen yli neljä kuukautta ja itkee ajaessaan toukokuisten laidunmaiden ohi. Ikävä raapii vieläkin syvältä, ja rakas ystävä odottaa kärsivällisesti ämpärissään hautajaisseromonioita.



Nainen etsii itselleen vuokrahevosta, kertaviikkoiseen hevosteluun koska nyt on tullut sen aika. Sellaista tätiratsastajalle soveltuvaa jullikkaa joka ei hätkähdä vaikka sen peräpäätä käytettäisiin avaruussukkulan laukaisualustana.

Hän aikoo pitää ystävälleen hautajaiset juhannusiltana, sen syntymäpäivänä.

Niistä tulee komeat kinkerit kahdelle, juhannushautajaiset.
Naisen mielestä juhannushäät ovat täysin last season.

Toivottavasti teilläkin on yhtä riemukkaita kesäsuunnitelmia, ihmiset!
Ja jos ei ole laatikaa sellaiset mitä pikimmiten.





Ei kommentteja :

Lähetä kommentti