perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulukierroksia (vie sie, mie vikisen)

Vie sie, elämä, niin mie vikisen!
Näin sovittiin ja sehän vei, ja minä vikisin ja välillä nauroin, itkin, karjuin ja hymisin. Joulun alla se vei yhä kierroksiaan kihdyttäen.

Vei jouluruuhkiin, päivystyksiin, juhlasaleihin, apteekkeihin, pimeisiin metsiin, tuoksuviin kahviloihin, virastoihin, yhteistyökokouksiin, kirpputoreille ja syntymäpäiväjuhliin, postin jonoon, mielisairaalaan ja Stockmannille.

Myönnän etten ehkä ole ollut pelkästään passiivinen matkaaja jota elämä kuskannut niin kiihkein ottein ettei blogin ääreenkään ole ehtinyt. Haluaisin väittää etten antaudu jouluhössötyksen ja sitä seuraavan stressin valtaan lainkaan, vaan hiljennyn sanoman äärelle ja irtisanoudun turhanpäiväisestä hapatuksesta.

Se olisi törkeä valhe henkilöltä joka suivaantuu huomatessaan ettei jo hankittujen joululautasliinojen sävy kohtaa hyasintin kukinnon kanssa ja aikoo siksi hankkiutua uudestaan lautasliinaostoksille.

Edelläkuvatuista syistä johtuen pysyttelen tänään kevyesti kauniissa koristeissa, joulun jalanjäljillä, kuvilla kertomisessa.  palaamme syvemmille syövereille tuonnempana.
Ainakin paluun mielisairaalaan haluaisin jakaa kanssanne myöhemmin.

Mutta nyt tonttu-ukot- ja akat hyppikää, nyt on nimittäin riemu raikkahin aika.






Hyasinttihulluus on tänä vuonna iskenyt väkevällä woimalla kaiken muun hulluuden ohella. Pieneissä, narskuvan tuoreissa sinteissä on tenhoa.
Olen oppinut etteivät ne tosiaan tarvitse vettä!
Poistin vaa´alla olevien hyasinttien mulat kokonaan ja kiedoin paperia sipuleiden ympärille.Ovat kestäneet ainakin toistaiseksi loistavasti.




Pikkuserkkuni Savon suunnalta on tonttutehtailija vailla vertaa. Nämä huovutetut ( huovutettujahan nämä? epäröi käsityödummy) , parrakkaat karismaatikot syntyivät hänen taitavissa hyppysissään tilaustyönä. Tyypit ovat myös notkeita ja niitä saa helposti taivuteltua erilaisiin asentoihin.




Kransseja totta mooses myös olla pitää! Tuoksuvaa eucalyptusta ja perinteistä havua. Pitkän ( noin 4 minuuttia) harkinnan jälkeen satsasin tänä vuonna myös aika isoon sydänkranssiin ( Villa Nokkosesta, mahdollisesti sinikatajaa..?). Se on näyttävä sellaisenaankin mutta lisäsin vielä valkoiset käpykoristeet mukaan.





Vuosia sitten erään steinerpäiväkodin myyjäisistä hankkimani enkelit pääsivät killumaan kotikalliolta löytyneeseen karahkaan valosarjan kanssa.
Ystävällisesti jättäkää huomiotta roiskeet ikkunalasissa jotta strömsöläisyyttä lähentelevä julmys-tunnelma tuhoutuisi.





On elävää valoa ja keinovaloa, sähköllä ja patterilla. Turvallisuussyitä koko kynttiläkavalkadi sytytetään yleensä siinä vaiheessa kun nuori polvi on  vetäytynyt makuutiloihinsa.




Piparitalkoita on pidetty tänä vuonna jo kahteen kertaan. Ensimmäinen sessio jossa kumpikin lapsista oli mukana söi naista.
Kuopus ehti lappaa kitaansa valtavan määrän taikinaa sillä aikaa kun allekirjoittanut syöksähteli ottamaan uunista vain hiukan palaneita pipareita. Muotit eivät myöskään olleet nuorimmaisesta toivotunlaisia vaan hän muotoili taikinastaan muunmuassa ruumiinosia joita kohtaan 3-vuotiaat tuntevat suurta mielenkiintoa. Kyseiset leivonnaiset eivät päätyneet tuotantoon asti.
Toinen leivontakerta oli erittäin salainen, kahdestaan esikoisen kanssa järjestetty ja odotettu.
Poika halusi leipoa koko taikinan yksin (valmiin sellaisen , tottakai!) ja allekirjoittanut hääri paistovastaavana.
Meillä oli mukavaa.



Mikä parasta maa ulkona on tällä hetkellä valkoinen enkä voi muuta kuin huikkailla ulos että "pidä toi, pidä toi"!
Luminen, vaikka sentin verran luminen, joulu se vasta olisi jotakin!

Nauttikaa viikonlopusta, neljännestä adventista, ja lähestyvän joulun jollotuksesta, ihmiset!
Jos aiotte viettää sitä jouluostosten parissa muistakaa pakata käsiveskaan urheilujuoma ja virittäkää hikinauha otsallenne.





Ei kommentteja :

Lähetä kommentti