keskiviikko 31. elokuuta 2016

Piristettä pirttiin

Syyskuun  saapuessa nainen alkaa katsella kotiluolaansa sillä silmällä.

Kerää perhostyynyn pois sohvalta, tunkee mansikkalautasliinojen ylijäämät kaapin perälle.

Suunnittelee kesäiltaisen keveiden tsehovilaisverhojen poistamista terassilta liehumasta ennen kuin syysmyrskyt saapuvat (Painopiste sanalla suunnittelee.Säiden raatelemat verhot ovat mahdollisesti paikallaan vielä kun joulupukin reki kurvaa pihaan).




Kesää häätäessä sisustusjalka vipattaa ja silmät pälyilevät levottomasti kodin jokaista nurkkaa. Jotain uutta tarvitaan.Välittömästi.

Ei ihan vielä paksuja torkkupeittoja, kymmeniä kyntilöitä, havuja peltipurkeissa.

Eucalyptuksen oksia, kiitos kyllä!
Ne ovat suvainneet taas kesän jälkeen saapua Villa Nokkoseen.
Näitä osta kotiasi sulostuttamaan jos jossain näet!
Tuoksu on upea, näky komea, ovat näytttäviä sellaisenaan tai leikkokukan kaverina. Kuivattaakin voi.




.
 Hämärtyvässä illassa nainen saa itensä kiinni pohtimasta olisiko kuitenkin jo aika virittää valosarja ikkunaan. Ei olisi!! Tämähän pahenee vuosi vuodelta, nyt ollaan vielä elokuun puolella, luoja paratkoon!

Ja nyt seuraa paljastus jota harva osasi odottaa: tuo nainen sisustuskaihon vallassa olen minä.

Valopallerot pysyvät laatikossaan.
Nyt tarvitaan rouheaa raikkautta, kierrätettyä karheutta, kodikkaita kotkotuksia. Sellainen meininki nimittäin soveltuu alkusyskyyn!




Kesän Hietsuostokset, kauniit,liikuttavan täydellistä idylliä huokuvat 40-luvun kuvalehdet kansineen pääsevät esille, pyykkinarulle, portaikkoa piristämään.

Hutiostos Ikeasta löytää paikkansa,kaksi erittäin edullista räsymattoa jotka ovat väärän kokoisia kaikkialle- paitsi keittiön penkille.
Olen kuullut että ihmiset ovat tehneet juuri näistä samaisista matoista mm. tyynynpäällisiä.

Räsymatot ovat kuulemma kuuminta hottia.Eikä syyttä!
Penkki näyttää välittömästi sympaattisemmalta. Innostun asiasta sen verran että harkitsen myös keittiön pöydän päällystämistä matolla.
Liika on mahdollisesti liikaa, tyydyn toistaiseksi tähän.







Mielikuvitusta käyttämällä voisi kuvitella että ehtoinen emäntä on itse louskutellut iltapuhteinaan kangaspuita.
Kukaan joka tuntee kyseisen emännän ja hänen käsityökykynsä ei tosin moista kuvittele.

Allekirjoittanut teki viime viikonloppuna kaksi jättekivaa kirppislöytöä. Tiesin ihanan, ruostuneen, ja vanhan keittiövaa´an muuttavan meille heti sen bongattuani.
 Esine on minusta kiehtova ja kaunis.Missähän olet punninut voita, kenen keittiötä kaunistanut?

Vaikka vanhus vaikuttaisi toimivan moitteettomasti se pääsi vielä paikkaa vailla ollutta hienohelmaa (Lidl, 5,95 e ) kannattelemaan.









Tarkastin HUS:in myrkytystietokeskuksen loistavilta sivuilta sen myrkyllisyyden ennen keittoöön sijoittamista. Sivuilta löytyy mm. hyvin kattava lista erilaisista kasveista ja niiden myrkyllisyydestä.

Oikeastaan tässä tapauksessa tarkistus oli tarpeeton. Eräs nimeltämainitsematon aikuinen sukulaiseni marssi päivänä muutamana keittiöömme ja ryhtyi ensi töikseen popsimaan hienohelmaani.
Ai, eikö tämä olekaan rosmariinia kuului kysymys.

Ei ollut, ja sukulaiseni on elossa ja ilmeisen hyvävoimaisena herkutteluhetkestään huolimatta.

Toinen viikonlopun löytöni oli ehta, käytössä ollut liikennemerkki. Harvoin tarjolla, pakko ostaa. Nopeusrajoitus 80km/h.
Olenkohan joskus ajanut tuon samaisen merkin ohi ja huomioinut tai jättänyt huomioimatta sen käskyn?





Merkki muistuttaa nyt pojan  huoneen seinällä siitä että joku roti se on likenteessäkin. Ja elämässä ylipäätään.

 Ekaluokkalinen ilahtui, hiukan hämmästeli äidin tämänkertaista ostosta, ja ilmoitti että 120km/h- merkki olisi ollut vielä parempi.

Niinpä niin,  kaikkea ei voi saada, mutta aika paljon kuitenkin.

Rotia keskiviikkoonne ja elämäänne ylipäätään, ihmiset!






sunnuntai 28. elokuuta 2016

Omenapiirakka for dummies

Sunnuntaita, ihmiset, minulla on iloisia uutisia!

Muijan piirakkakoulu pölkkypääpaakareille jatkuu!

Tänään vuorossa on ajankohtainen, laiskan leipurin maittava omenapiirakka jota vääntäessä on vaikea (mutta luultavasti ei mahdotonta) mokata.

Totean tämän  usean valmistuskerran tuomalla möreällä kokemuksen rintaäänellä.

Omenoita piisaa ja pyöräytin piirakan viimeksi eilen. Jössös että olikin hyvää!




Erityisen sydäntälämmittävää oli käydä poimimassa omenat omasta puusta reikäiseen yöpaitaan ja kumisaappaisiin sonnustautuneena.

Veljeni tuli tyttärensä kanssa kyläilemään ja kolmen aikuisen ja kolmen lapsen kokoonpano teki leipomuksesta selvää vartissa.
Olemme ahnasta sukua, mutta isommalle porukalle leipoessa kannattanee tehdä kaksinkertainen annos ja paistaa uunipellillinen.



Nytpä jorinat seis ja asiaan!

TARVITSET:

75 G MARGARIINIA
1 DL SOKERIA
1DL KUOHUKERMAA
1 KANANMUNA
2,5 DL VEHNÄJAUHOJA
1,5 TL LEIVINJAUHETTA
2 RKL ROUHITTUJA MANTELEITA
3-4 OMENAA (koosta riippuen)

ja päällekaadettava seos:

1 KANANMUNA
1DL KERMAA
0,5 DL SOKERIA
1 TL VANILJASOKERIA

UUNIN LÄMPÖTILA 200 C

Itse lisään päällysteeseen tai piirakan päälle ripotellen myös kanelia. Antaa pikantin säväyksen!








Sulata margariini ja anna jäähtyä. Sekoita siihen sokeri, kerma, muna ja vehnäjauho-leivinjauheseos.
Levitä taikina piirakkavuokaan (älä hämmenny taikinan löysyydestä, levittämisen joutuu tekemään lastalla, lusikalla tms, ei käsin)

Laita taikinan päälle omenalohkot (ei tarvitse kuoria) ja ripottele mantelirouhe omenoille.
(HUOMIO hätähousut! Päälle tulevaa seosta ei kaadeta piirakalle vielä! )
Paista 15 minuuttia.

Uunistasi alkaa leijua jumalainen tuoksu jo tässä vaiheessa ja alat jo tuntea itsesi superleipuriksi!

Kaada päällysseos puolikypsän piirakan päälle ja  paista vielä noin 15 minuuttia uunin alaosassa (joissain uuneissa vähempikin voi riittää, kyttää piirakkaasi ettei pääse palamaan!).
Nyt voit vetää hurmaavan, kotitekoisen leipomuksesi uunista ulos!




Suositeltavinta on  nauttia piirakka vielä vähän lämpimänä ja vaniljajäätelön (tai kastikkeen, itse suosin jäätelöä) kera.

Sellainen se!
Pyöräytäpä sunnuntain kunniaksi ja yllätä kaikki, mukaanlukien itsesi.

Se on moro!















perjantai 26. elokuuta 2016

Siellä missä ei pitäisi

Olen näinä outoina aikoina alati siellä missä ei pitäisi olla, teen jotain aivan muuta kuin pitäisi tehdä.
Ajattelen sitä mitä ei pitäisi ajatella.
Ostan mitä ei pitäisi ostaa.
Syön sitä mitä ei pitäisi syödä syödä (lievästi ilmaistuna).'

Markettimatkalla on kiire, ostokset takapenkillä, nälkäinen perhe kotona.Iltapalaa, iltapalaa!
Mutta tuo pelto, kullanhohtoinen ja täynnä hanhia, en ikinä ole nähnyt noin hanhitettua peltoa!
U-käännös, parkkeeraus penkereelle, kaakattajia katsomaan ja kuvaamaan!

Kotona nääntyvä jälkipolvi, huono äiti, kyttää pyllisteleviä hanhia kun pitäisi kuskata apetta lapsilleen.




Menen ostamaan maalia Villa Nokkosesta, Aion maalata lintukuvilleni taustalevyt. Mutta ah, nuo laatathan ovat kerrassaan hurmaavia. Mihinkähän niitä voisi käyttää- vaikka mihin tietysti. Tuikkujen alle, tuikut tulille, nyt on syksy!
Minun on välttämätöntä ostaa sellaisia muutama, kotini on kalsea ja elämäni  iloton ilman niitä!

Onkin ostettava myös jokunen kortti, niissähän näkyy olevan niin suloisia elukoita että itken melkein.

Nyt kun olen tässä ja tuossa on tuo kahvilakin niin ostankin pullan! Mahtava idea, vaikka viikolla ei pitänyt syödä mitään makeaa.
Pitänyt ja pitänyt. Syön nimittäin kyllä sitruunapullan.

Ai niin, se maali! Muistinpas!










Aion hoitaa pari sähköpostia ja laatia erään asiakirjan, varasin tämän ajan sille.

Toisaalta kohta välikausiasuaika iskee! Ja talviasuaika! Nytpä viskonkin lattiale kaikki lasten ulkopukimet ja katson ne läpi ja järjestän komeron. Noin. Tässäpä aika hujahtikin, nyt pitää jo mennä.

Enää noin neljäkymmentäkuusi vaatekappaletta levällään lattialla ja ne kirjalliset hommat hoitamatta.



 Tallilta kotiin, klo 21, saappaat sonnassa.
 Väsyttää, viime yönä nukuin liian vähän,taas. Tänä iltana ajoissa sänkyyn!

Mitä näenkään! Julmettu usva nousee pelloille! Ja taivas verestää vielä hetken auringosta! Jumalaare, onneksi on kamera kassissa!

Auto ei käänny risteyksessä oikealle (kohti kotia) vaan vasemmalle (kohti jokea). Olin oikessa, siellä on komeaa!
Viimeinen valo sekoittuu usvaan, taivaan värjäytyy, vesi on rasvatyyni. Kukat kukkivat vielä pengermällä. Täydellinen rauha. Kuvaajan on nyt istuttava rannalle olemaan rauhassa siellä missä ei pitänyt olla.

Tajuan että kyllä piti. Juuri tässä.

Ajoissa nukkumaan my ass.












 Omenoita, omenoita, omenoita. Ajolähtö mehuasemallehan tästä tulee. Pulloja mehustusta varten tarvitaan, niitä saa halpahallista, halvalla.

Kappas, joo, täällä samassa ostoskeskuksessa on tuo kampaaja. Tukka on kuin sään piiskaama heinäpelto. Kysynkin josko olisi aikaa leikata, vähän kuivia ottaa latvoista, nyt ei lompakko kestä suurempia trimmauksia vaikka ulkoinen olemuseni niitä huutaakin.

Karjuu oikeastaan, niin kovaa etten kestä : NYT NAINEN OTAT NE RAIDATKIN !

Joo, otan,kampaamossahan tässä ollaan, jos pari fressiä raitaa samalla..? Ai parempi tulee jos reilummin niitä raitoja?
Antaa mennä, kampaajaneiti, antaa mennä, kyllä, haluan reilummin raitaa.

Täällä saakin mahtavaa cappucinoa ja Seiskan luettavakseen. Bam Margera Ameriikasta on luukuttanut rokkia Audissa kuuluisan puli-ukon kanssa!

Halvaksi tuli tämä halpahallireissu.
Mutta kampaajaneiti on hyvä! Tukka on hyvä! Itsekurittomuus on hyvä!

Niistä ajatuksista joita ei pitänyt ajatella mutta ajattelen kuitenkin mainitsen etteivät ne kestä päivänvaloa.
Aion jatkaa niiden ajattelua, enkä silloin vaivaudu ajattelemaan asiallisia ajatuksia ollenkaan.

Riemastun kun tajuan että minulla on ollut pitkästä aikaa monta mahdollisuutta tehdä niinkuin haluan eikä niin kuin pitäisi.
Come hell or high water, tai ainakin tyhä lompakko ja univajeinen muija.
 
Niin sitä pitää ja vallatonta viikonloppua, ihmiset!









tiistai 23. elokuuta 2016

R O C K !

On tunnettu tosiasia että elämässä tulee olla rockia.




Toinen lähes yhtä tunnettu tosiasia on että parisuhteessa elävien henkilöiden olisi joskus hyvä viettää aikaa ilman jälkikasvua mikäli suhdetta on sellaisella siunattu.

Jos yllämainitun tarvehierarkian ensimmäinen kohta jää toteutumatta yksilö saattaa joutua elämään elämänsä harmaakasvoisena,näivettyneenä, itsensä ja alkuwoimansa kadottaneena henkisessä Alepan kassajonossa pönöttäjänä.



Jälkimmäisen puuttuessa hän saattaa  parisuhteelleen palatessaan (kun lapsista nuorimmainen on täyttänyt kolmekymmentä) löytää kasan romahtaneita raunioita eikä tehtävissä ole enää muuta kuin raivaustöitä.

Jos kumpikin puuttuu voitte visioida harmaan jonopönöttäjän  haahuilemassa kerran uljaan palatsin  raunioilla Alepan muovikasseineen ja naama ilmeettömänä, murentuneen kivijalan tomussa laahustaen.

EI OLE KAUNISTA KATSELTAVAA!

Nämä skenaariot huomioon ottaen oli aika toimia.

Olen itse ollut aina  raskaanpuoleisen musiikin ystävä vaikka monenlaisesta musiikista löytyy allekirjoittaneelle mieluisaa kuunneltavaa.

Pääsääntöisesti nautin kuitenkin musiikkini painavana, dramaattisena ja pinkeisiin pöksyihin pukeutuneiden pitkätukkien esittämänä.




Kasarivuosina löydetty hevihuuma ei ole haihtunut vaikka Vince Neilin kampauksen jäljittely (Elnettiä jokunen suihkaus tarvittiin häikäisevään lopputulokseen pääsemiseksi ) ,mötorheadin sanoitusten ulkoaopettelu tai kolmipäiväinen festarireissu mudassa möyrien ei enää ole keskeisin elämänsisältö.

Itse musiikilla on kuitenkin edelleen verrattain suuri merkitys.
Mielihyvän lähteenä, tunteiden purkajana, stressin lievittäjänä, voimien kasaajana. Naurattajana ja itkettäjänä.
Muistoina ja mielikuvina.

Olemme mieheni kanssa tehneet yhden yön yli reissun kahdestaan viimeisen seitsemän vuoden aikana. Tämä tapahtui armon vuonna 2013 jolloin odotin kuopusta.

Ajoittain olen ollut kuulevinani irtoavan laastin rasahduksia ja tuntenut ah, sadunhohtoisen parisuhdepalatsimme hiukan huojahtelevan arjen tuulten puhaltaessa pohjoisesta.

Mieheni musiikkimaku on verrattain samankaltainen kuin omani joten irtioton sopi sisältää musiikillistä vihdykettä. Sitä tarjosi kitsastelematta Suomen Jämsä, tarkemmin ottaen Himos,  ja laulu- ja soitinorkesteri Nightwish.
Yövyimme aivan Jyväskylän keskustassa hotelli Versossa.

Lapsille järjestyi huippuluokan majoitus Keski-Suomen serkkujen luota. Pyytämättä. Kaikki sujui hyvääkin paremmin ja kuopuksen ensimmäisestä yökyläilystä jäi mukava muisto.

Kiitollisuuteni on suurta.

Odotin reissuviikonloppua kylmä rinki ahterin alla, peläten että jotakin joka estää sen toteutumisen tulee eteen (se tuuletinefekti! ).
Kyttäsin lasten nenänalusta mahdollisesti näkyvien nuhan ensi merkkien varalta, tunnustelin omasta kurkustani karheuden merkkejä ja pidin kolmannen asteen kuulustelun miehen olotilasta hänen  aivastettuaan.

Kyttäys oli varmasti hyvin hyödyllistä koska pääsimme matkaan.







Sää suosi, mikä on keski-ikäisen, mukaavudenhaluisen ulkoilmarockaajan kannalta hyvin olennaista.
Portilla saatu leima ranteessa, vellovassa vessajonossa, keikan alkua hämärtyvässä elokuun illassa odotellessa oli tunnelma kohdallaan.

Ennen Nightwishiä esiintyneen Arch Enemyn solisti ällistytti.
En ole koskaan kuullut yhdenkään naisen vetävän moista örinäheviä.
You go, girl!


Itse keikka oli elämys.Näyttävä sellainen.
Tulta, huikeita taustakuvia, ilotulitus.
Ja tietysti itse musiikki:Räimettä, mättöä, tunnelmointia ja dramatiikkaa. 
Olin nähnyt Nightwishin edellisen kerran Tampereella vuosi sitten joten tiesin mitä odottaa.
Pettyä ei tarvinnut.







 Lisättäköön vielä että bändin nykyinen solisti Floor Jansen on amatsoni paikallaan.
Energinen, taitava, heittäytyvä ja näyttävä.

Nautin.

Suureksi riemukseni onnistuin bongaamaan meille hyvällä näkyvyydellä varustetun paikan pengermältä.
Mikään ei nosta keski-ikäisen, persjalkaisen metallimamman raivoa enenmmän kuin se että on pakotettu katsomaan kaksimerisen korston hanuria lavashown sijaan.
Kun ihmisellä on pituutta alle 160 senttiä edellämainittu näkymä on tullut tutuksi liian monta kertaa.






Yleisön keski-ikä saattoi hyvinkin huidella lähellä kolmevitosta. Se ei kuitenkaan millään tavoin vähentänyt känniääliöinnin määrää vaikka ihmisen kasvuun uskova optimisti saattaisi niin kuvitella.

Järjestysmiehet- ja naiset saivat hinata hikihatussa ja sarjatyönä kaatuilevaa ja jalatonta, keski-ikäistä rockkansaa pois yleisömerestä. En kadehtinut tuota pestiä. Me fyysisesti aikuiseen ikään ehtineet olemme pääsääntöisesti raskaampaa lastia liikutella kuin rimppakinttuiset teinit.

Herroja ja rouvia hoippui paikanpäällä puolitajuttomina hyvin tasa-arvoisesti.




Oma turnauskestävyyteni oli koetuksella siinä vaiheessa kun yritimme poistua  yhdessä useamman tuhannen kanssarockaajan kanssa.
Kello oli yksi yöllä ja nälkä suunnaton.
Alueelta poistuminen autolla kesti noin tunnin.
Riemumieli hävisi hetkeksi mutta palautui päästessämme Jyväskyläläiselle grillikoskille.Raskaat huvit vaativat raskaat eväät.

En ole ennen syönyt aurajuustoranskalaisia. Kaikilla mausteilla. Varsinkin suolalla.
Klo. 02 ne maistuivat taivaalliselta guormetilta.



Aamulla oli auvoisaa herätä ilman että kukaan herätti, juoda aamukahvit sängyssä, nautiskella hotellitunnelmasta ja siirtyä sitten  aamiaiselle jota nauttiessaan sai vaihtaa ajatuksia sekä puhua lauseensa loppuun.

Vastikään avattu hotelli Verso oli mielyttävä kokemus huoneen synkähköä ja allekirjoittaneen mielestä tylsää visuaalista ilmettä lukuunottamatta.

Erityisesti keinutuolit ja hauskat ja raikkaat viherkasviasetelmat saivat muijan muikeaksi. Suomalainen aamiainen oli todella hyvä.

Parasta oli tietenkin seura.
Omani ja ukonkin.













Päätimme yksimielisesti että teemme seuraavan lapsettoman hurvittelu tai lorvittelureissun jo ennenkuin maapallo on kiertänyt auringon kolmesti.
Ehkä jo ensi vuonna?!

Saapuessamme hakemaan murusiamme toinen heistä käski meidän mennä pois ja toinen juoksi serkkunsa kanssa talon taakse piiloon.

Meitä oli selvästi kaivattu.