keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Vihdoinkin yhdessä

Hyvät naiset ja herrat, unelmat toteutuvat.

Eilen klo.13.03 pihaan kaarsi Matkahuollon pakettiauto, ja ilmassa oli vähintään keskikokoisen urheilujuhlan tuntua.

Noin kaksikymmenvuotinen  odotus oli ohi.

Olimme vihdoin yhdessä. Minä ja Parolan Rottingin klassikko riippukeinu.













En muista tarkasti milloin ensi kerran iskin silmäni kyseiseen kaunokaiseen mutta siitä on kauan. Jossain olen päässyt sitä kokeilemaankin ja tuo istuskeluelämys vain vahvisti haluani saada oma.

Siinä vaiheessa kun varmistui että tästä talosta tulee uusi kotimme ja aloin pääkoppani sisällä kiihkeän sisustustyön tiesin että saisimme vihdoin toisemme, minä ja Parolalainen.
Paikkakin sille löytyi olohuoneesta, helposti.




Jostain itselleni tuntemattomasta syystä pelkäsin kuitenkin riipputuolin hankkimista ajatellessani ettei se voi mitenkään pysyä katossa.

Katto romahtaa, laudat sinkoilevat ja istuja (pahimmassa tapauksessa lapsi) saa päähänsä puolet yläkertaa.
Seuraa sotkua, tajuttomuutta, katkenneita raajoja, aivotärähdys, kenties kallonmurtamakin? Ambulanssi, sairaala, leikkauksia..

Ok, taidan lopettaa mieleni neuroottisen ajatusketjun purkamisen tähän- yksityiskohdat käyvät sen verran hurjiksi että heikompia saattaisi hirvittää.



Luotto vanhan hirsitalon rakenteisiin ja miehen kykyihin koukunkiinnittäjänä selätti katastrofielokuvamaiset ajatukseni ja uskaltauduin tuolin tilaamaan, onneksi.

Painorajaksi istujalle on mainittu 100kg joten vielä muutaman baakkelsinkin tässä uskaltaa kesän aikana kitusiinsa vetäistä.



Lapset purkivat kapistuksen pakkauksestaan, ja mies asensi sen paikalleen alle puolessa tunnissa (ilman puhinaa tai kiroilua!). Ohjeet olivat melko selkeät (painotus sanalla melko. Netistä haettiin varmennus).

Minulle lankesi lähinnä työnjohdollisia tehtäviä.






Tuolissa on oikeasti hyvä istua.Pehmusteeksi lykkäsin pari sohvatyynyä, takaliston ja ristiselän alle.Tuntuvat toimivan mainiosti. Ohjeissa kielletään pyöriminen. Olen silti pyörinyt vähän. Ihan vähän vain. Salaa lapsilta, joilta olen pyörimisen kieltänyt.

parasta on kuitenkin vain istua ja keinutella. Ja keinutella. Ja keinutella.
Hyvää kannatti odottaa

 (kattokin on yhä kohdallaan eikä ambulanssia ole tarvittu).







3 kommenttia :

  1. Voi kuinka upea, kelpaa tossa keinutella.
    Osallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
  2. Hieno! Kuvien perusteella sopii teille loistavasti!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Aurinkokujalla ja Rouva E! Istun nytkin tässä keinuttelemassa :)

    VastaaPoista