perjantai 17. kesäkuuta 2016

Doula

(DOULA = kreikan sana joka tarkoittaa palvelijatarta. Sanalla tarkoitetaan myös synnytyksessä ja mahdollisesti jo odotuksen aikana mukana olevaa tukihenkilöä.)

Sain eilen jälleen kunnian tavata pienen ihmisen jonka syntymää olen ollut todistamassa.
Ihana, kaunis, ihmeellinen vauva, hieno perhe. Niin he yleensä ovat.

Voin nyt hyvällä mielellä vetäytyä pienelle doulauslomalle.



Minusta tuli doula noin puolitoista vuotta sitten. Olin jo jonkin aikaa hakenut mielessäni jotain josta saisin uutta sisältöä kotiarjen rinnalle.
Jotain uutta, sopivan haastavaa, mutta samalla sellaista jossa voisin ehkä olla hyödyksi muille.
Valjastaa kenties omia kokemuksiani ja osaamistani toisten käyttöön. Kokea itsekin iloa ja ainutlaatuisia hetkiä.

Eräänä keskiviikkona (jostain syystä muistan viikonpäivän), täysin yllättäin raivatessani leluja olohuoneen lattialta saapui valaistuminen. Doulaksi oli minun ryhtyminen!

Minulla oli jonkinlainen käsitys siitä mitä doula tekee. Tiesin myös että doulina toimii sekä vapaaehtoisia että ammattidoulia. Käännyin oivallukseni euforiassa saman tien netin puoleen ja ryhdyin selvittämään reittiäni doulaksi.
Minulle sopiva reitti löytyi Helsingin Ensikodin vapaaehtoisena doulana ja hakeuduin koulutukseen.
En ole katunut.





Meille doulille järjestetään  erilaisia koulutuksia, tukea ja kerran kuussa pidettäviä doulailtoja.
Mukavia naisia,
sekä kanssadoulat että Ensikodin ihmiset.

Eikä ahnas ja herkkuperso doula voi jättää mainitsematta loistotarjoiluja. Pöydät notkuvat ja pannu on kuumana aina kun doulat kokoontuvat.

Palkkiota doulille ei makseta vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.Kulukorvauksia voi saada esim. bensakuluihin.

Ennakkokäsitykseni doulaamisesta osoittautuivat melko paikkansa pitäviksi, mutta asia pitää sisällään vielä paljon enemmän kuin osasin odottaa.

Helsingin ensikoti välittää doulia kaikille sitä toivoville äideille ja perheille Uudenmaan alueella.
Doulaa toivovissa on yksin synnyttäviä äitejä, on pariskuntia, on ensisynyttäjiä ja niitä joilla on jo takana yksi tai useampikin synnytys.

Todella monenlaisia äitejä, tarinoita ja tilanteita.








Työtä tehdään doulaparina.Jokainen synnyttäjä saa sekä päädoulan että varadoulan.Päädoulan on siis tarkoitus osallistua synnytykseen mutta kumpikin on yleensä mukana tapaamassa äitiä/perhettä. Tapaamisia on vähintään kolme; ennen synnytystä, synnytyksessä ja vielä kerran sen jälkeen.

Tutustutaan, käydään läpi äidin toiveita, pelkoja, tuen tarvetta.
Ollaan mukana synnytyksessä, fyysisenä ja psyykkisenä tukena.Sen mukaan mitä kukin äiti toivoo ja tarvitsee.
Tavataan vielä viimeisen kerran, ihastellaan vauvaa, käydään läpi synnytystä, annetaan tarvittaessa vinkkejä ja tukea vauvan hoitoon ja tuoreeseen vanhemmuuteen liittyvissä asioissa.

Syntymän ihme ei yleensä noudata sovittuja aikoja eikä tunne maksimipituuksia.

Vihkityneinkin doulaihminen saattaa sairastaa juuri kun synnytys käynnistyy. Synnytyssaliin ei mennä pakki sekaisin tai räkä lentäen.
Tai turnauskestävyys voi loppua siinä vaiheessa kun ihmistaimea on työstetty maailmaan 25 tuntia ja doulan silmät pysyvät auki enää lähinnä tulitikkuavusteisesti.

Esimerkiksi näissä tilanteissa backupina toimiva varadoula voi hypätä puikkoihin.

Harrastuksena tämä on varsin sitova: doula voi joutua päivystämään pisimmillään neljä viikkoa jos lapsukainen ei laskettuna aikana aio syntyä. Ja usein he eivät aio.

Tuo aika on myös jännittävää aikaa. Kun menee illalla nukkumaan saattaa vatsanpohjassa viuhahtaa pari pientä perhosta.Onhan puhelin vieressä eikä äänettömällä, herra paratkoon.
Aamulla herätessä miettii että jokohan tänään..?

Doulakassin joka pitää sisällään doulan survivalkitin pidän yleensä tuona aikana melko hyvässä valmiudessa.
Pikkunaposteltavaa en ikävä kyllä voi ostaa etukäteen koska söisin ne pois.

Harrastuksena doulatyö on myös monin  tavoin ainutlaatuista.
Suuria tunteita, elämän ihmeitä.
Samalla myös todellista maanläheisyyttä. Verta, hikeä ja kyyneleitä.





Olen saanut
tavata uusia, mielenkiintoisia ihmisiä.

Kuulla ja kuunnella monenlaisia tarinoita.
Käydä keskusteluja vaippamerkeistä, syvimmistä peloista, maailmanmatkoista, ilokaasusta.
 
Kulkea pätkän matkaa mukana elämän tärkeimmän asian äärellä.

Antaa vastauksia niihin kysymyksiin joihin olen osannut.
Hieroa selkää ja silittää hiuksia.

Hakea mehua, kylmiä pyyhkeitä, isälle kahvia
Toimia synnytyssängyn jalkatukena rikki menneen tilalla

Rauhoitella
Kannustaa, pärjäät niin hyvin, osaat, pystyt

Ponnistaa mukana niin että omissakin silmissä sumenee.

Nauraa vedet silmissä

Säikähtää, pelätä.
Liikuttua, iloita, itkeä edellämainituista syistä.

Ottaa vastaan perheiden vilpitöntä kiitollisuutta.


Ei minusta mitenkään huono sisältö harrastukselle.













 









6 kommenttia :

  1. Ei todellakaan huono sisältö harrastukselle! Olet varmasti mahtava doula <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,yritän olla niin hyvä kuin osaan.

      Poista
  2. Aivan ihana "harrastus" sinulla :) Laitoin lainausmerkkeihin, koska uskoisin kertomasi perusteella doulana toimimisen olevan paljon enemmän. Tosin kyllähän mihin tahansa harrastukseen voi antaa koko sisimpänsä. Kiitos kun jaoit kokemuksesi ja mitkä hellyyttävät kuvat vastasyntyneestä :)

    VastaaPoista
  3. Olet oikeassa Etanaelli,kyllä se on tavallaan enemmän kuin harrastus.
    Näitä kokemuksia on mukava jakaa,vaikka kyseessä on asia jota kuvaamaan sanat ovat aina hiukan riittämättömiä. Asiaa riittäisi paljonkin,ehkä jatkan joskus toisessa postauksessa samasta aiheesta 😊

    VastaaPoista
  4. Todellakin hieno "harrastus". Varmasti vaativa, mutta myös antoisa. Ja tuollainen vapaaehtoinen työ antaa hirveän paljon niille perheille, jotka teitä doulia saavat mukaan raskautensa ja synnytyksensä taipaleelle. Hienoa työtä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula! Niitä molempia doulana oleminen on. Tieto siitä että voi olla jollekkin avuksi niin isossa ja merkityksellisessä asiassa antaa kyllä valtavan paljon. Ja mahdollisuus olla mukana ihmislapsen syntymässä,se on joka kerta ällistyttävän ihmeellistä 😀

      Poista