perjantai 6. toukokuuta 2016

Kavioliitto

Perheeseemme kuuluu 5 jäsentä. Ihmisiä on neljä, ja hevosia yksi. Kyseinen kavioeläin on kulkenut kanssani kaikkein pisimpään. Meillä on takana kaksikymmentä vuotta kavioliittoa. Ei huonosti minusta. Tässä vaiheessa jokainen yhteinen lisävuosi on lahja.








 



En totisesti suunnitellut  ryhtymistä hevosenomistajaksi kun Höpö tuli elämääni. Ratsastusharrastus oli ollut jo jonkin aikaa tauolla kun ovikelloni eräänä iltana soi. Oven takana seisoi ystäväni joka kysäisi oven avattuani "ostetaanko hevonen ? Vastasin että kyllä ostetaan.

 Niin saapui elämääni origenelli herrasmies, 2000:n mummonmarkan hintaan. Myyjä kuvaili otusta iskevällä mainoslauseella: ei päivääkään sairaana, ei päivääkään normaali hevonen.
Tämä on pitänyt melko hyvin paikkansa pari vuosikymmentä.





Matkan varrella ystävä on jäänyt pois kyydistä, työpaikat, kodit, ja kertaalleen aviomiehetkin vaihtuneet. On ollut isoa iloa, suurta surua, lapsia syntynyt. Yksi on pysynyt.

Varsinkin alkuvuodet kokemattomana hevosenomistajana ovat opettaneet sen mitä ei ainakaan kannata tehdä. Ja sanonta" huoleton on hevoseton poika" on ehkä osuvin  aforismi ikinä. Elukka vie ajan, rahat ja ajoittain myös mielenterveyden.Nykyinen kotimme sijaitsee alle kymmenen minuutin ajomatkan päässä tallista jolla Höpö majailee. Myönnetään, tuleva naapuruus karvakorvan kanssa saattoi myös painaa vaakakupissa talokauppoja hieroessa.

Hevosnaisen puolisolta vaaditaan runsaasti joustavuutta ja ymmärrystä näiden realiteettien edessä. Ymmärrys on meillä riittänyt kiitettävästi, kiitos, ukkoni mun !







Toinen puoli asiassa on kaikki se mittaamaton hyvä jonka hevonen antaa. Hetkellisiä makkara-auton kutsumisajatuksia lukuunottamatta en ole ikinä tosissani katunut hevoskauppojani.Ystävyys eläimen kanssa on mieletön juttu.Ilokseni myös kumpikin lapsista on innostunut hevostelusta ja Höpö on heille rakas. Ja lapset Höpölle, ei epäilystäkään.


Tässä elämänvaiheessa, pienten lasten äitinä, hevonen ja tallielämä ovat olleet korvaamaton henkireikä ja oma tila. Kotiasiat unohtuvat, hevosen kanssa puuhailu ja ratsastus-tai taluttelulenkki luonnon keskellä nollaavat pään tehokkaasti.Elukka on kuullut monenmoista tarinaa allekirjoittaneen elämästä, loistokuuntelija !

Rakkaalla Papparaisella on ikää jo 24-vuotta ja senkin takia liikkuminen on muuttunut rauhallisemmaksi.Tämä sopii miniulle oikein hyvin.Emme ole enää kumpikaan nuoria hurjapäitä.Tai ainakaan nuoria.

Loistavaa, kesäistä viikonloppua kaikille !





Ei kommentteja :

Lähetä kommentti