keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

ULOS !

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Tähän taloon ja tälle seudulle muuttamisessa olennaista oli myös ympäristö. Kun kävimme täällä ensi kerran oli kesä kukkeimmillaan, paras aika ihastua suuren pihan ympäröimään wanhukseen. Suomalaisen vuodenkierron realiteetit lymyilivät puutarhan suurten kivien koloissa ja omenapuiden varjossa.Vyöryäkseen esiin raa´alla voimalla marraskuun muuttajien saapuessa.

Puutarha, metsät ja ympäristön yksityiskohdat alkavat avautua meille vasta nyt. Talvella ulkona oli pimeys ja tie. Jota pitkin pääsi kylälle markettiin, esikoisen eskarille tai joskus jopa isolle kirkolle asti! On myönnettävä että sysitalvella retki Aleksanterinkadulle voimaannutti naista huomattavasti tehokkaammin kuin luontosamoilu.

Minä rakastan metsää. Eikä rakkaus tässä yhteydessä oli liian painavasti kuvailtu, päinvastoin. Joka kerta pöpelikköön päästessäni lumoudun hiukan. Vaikeudet kutistuvat, askel on kevyt ja allekirjoittaneen ajoittain ylilämpenevä temperamentti tuntuu tasaantuvan. Tontin rajalta alkava pikkumetsä (jonka 2-vuotias on Peurankakkametsäksi nimennyt, eikä syyttä ), viiden minuutin kävelymatkan päässä oleva  "Järvimetsä" ( metsän reunassa on pienenpieni järvi) sekä pienen ajomatkan päässä sijaitseva, suuri luonnonpuistoalue ovat enemmän kuin sopii toivoa.













Luonto ympärillä on kulkeutunut myös sisustukseen. Se näkyy tapetissa ja seinillä.Oksat, havut, kivet ja sammalet ovat tuottaneet suurta iloa myös sisällä talossa. Alkuvaiheen sisustuskiihkossani kävin silmät kiiluen riipimässä pihan puita, mättäitä ja varpuja omiin tarkoitusperiini. Osa luovista ideoistani osoittautui...hmmm, vähemmän toimiviksi esteettisestä näkökulmista ja viskoin oksaparkoja vaivihkaa takaisin luontoon. Onneksi emännän aiheuttamat tuhot eivät kevään tultua näytä mitenkään mittavilta.






Loppukaneetiksi tähän todettakoon jotta menkää metsään ihmiset ! Hevon kuuseen, maan korpeen, piharyteikköön tai salolle jossa sirkat pian soittavat ! Ette tule katumaan.





















3 kommenttia :

  1. Anna hyvä, meen mielelläni mettään kunhan voin olla varma että karhut (ja jopa sudet) ei tuu vastaan. Sitä on nääs rajanviereinen metikkö nykyään. Jotta karhut voi liikkua mä kestän kylänraitilla tai liikun puheliaassa kovaäänisessä (luetaan sukulaisteni) seurassa. Sun mettä on mun menneen maailman lapsuuteni ja nuoruuteni mettä. Kiva että saat kokea sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Aune, voisi tosiaan olla että metsään menoa joutuisi katumaan jos mesikämmen tulisi vastaan.Toisaalta, sopivalta etäisyydeltä kokemus olisi varmasti huikea !
      Myönnän muutaman kerran yksin metsässä kuljeskellessani tuota mahdollisuutta miettineeni :). Näissä metsissä todennäköisyys on kuitenkin aika pieni joten uskallan heittäytyä metsän lumoon.

      Poista
  2. Anna hyvä, meen mielelläni mettään kunhan voin olla varma että karhut (ja jopa sudet) ei tuu vastaan. Sitä on nääs rajanviereinen metikkö nykyään. Jotta karhut voi liikkua mä kestän kylänraitilla tai liikun puheliaassa kovaäänisessä (luetaan sukulaisteni) seurassa. Sun mettä on mun menneen maailman lapsuuteni ja nuoruuteni mettä. Kiva että saat kokea sen.

    VastaaPoista